German-English dictionary »

unauffällig meaning in English

GermanEnglish
unauffällig [unauffälliger; am unauffälligsten] Adjektiv

inconspicuous◼◼◼adjective
[UK: ˌɪnk.ən.ˈspɪ.kjʊəs] [US: ˌɪŋˈk.ɑːn.spɪ.kwəs]

without attracting attention◼◻◻adjective

unauffällige

inconspicuously[UK: ˌɪnk.ən.ˈspɪ.kjʊə.sli] [US: ˌɪnk.ən.ˈspɪ.kjʊə.sli]

die Unauffälligkeit [der Unauffälligkeit; —] Substantiv

inconspicuousness◼◼◼noun